onpa taas yks maailman mahtavimpia päiviä.
eilen illal tuli vähä riehuttua. mutsil oli ollu muutaman päivän putki pääl ja meilhä ei oo koskaa hyvät välit varsinkaa sen ryyppäysten jälkee. eilen se oli kyl selvinpäi, ei siin mitää. ongelma tuli siinä, ku se oli ostanu päivän lehden kotiin ja sit kadottanu sen. no mähän siinä toki olin syypää, tossa se huuteli jumalautaa ja perkelettä ja helvettiä ja tuli karjumaa et mua varten ei tässä taloudessa osteta yhtää mitää ja et jollei se lehti ilmesty kymmenessä minuutissa hänen miehellee nii mä lennän pihalle. (tosiasiassahan mä en edes tiennyt et meil oli sen päivän lehti jossain.)
no sit mutsi löys sen lehden jostai omilta jäljiltään ja kävi viemäs sen miehellee. menin sit kysymää siltä et oiskoha anteekspyyntö mitää. no tää siihe et "no en mä sulta mitää anteeks pyydä, et oo tehny mitää miks ansaitsisit sen". ja mä sanoin et "kuitataa se sun anteekspyyntö sit sillä etten mäkää pyydä anteeks ku teen näin".
ja pam.
siin mun ja mutsin (joka istu sohval ja katto telkkaa kaikes rauhas) välil oli sellane pieni olohuoneen pöytä, jonka mä heitin ympäri siihe. = mutsin joku random ruusumaljakko paskana, tupakanpuruja ja pelilappuja ympäriinsä, lääkkeitä vähä joka paikas, mutsin sellane lääkkeenottopilli paskana ja verenpainemittari paskana. tai no en tiiä menikö noi kaikki rikki vai liiotteliks mutsi vaa. mut kuitenki.
painuin siitä sit omaa huoneeseeni ja itkin ku vesiputous. mutsi huus varmaa jotai pari tuntia sitä perkelettä ja jumalautaa ja saatanaa ja vittua ja et mä en oo ihmine enää ja et en saa tulla enää kotii ja hän soittaa poliisit ja mun pitää pakkaa tavarani. sit ne haukku mua yhessä miehensä kans ja mutsi keksi viel soittaa kaikille kavereilleenki mite mä oon raivohullu. ja koko tän ajan mä istuin huoneessani ja itkin.
mun piti käydä nukkumaa 11 mais. eipä onnistunu, en saanu unta, itkin vaa. joskus yhen aikaa yöl sit nukahin, heräilin välil yöllä itkemää, ja ku herätyskello soi vähä ennen seittemää tänä aamuna itkin taas ja olin sairaan väsyny. en ees ymmärrä mite otin eilisiltasen nii raskaasti, tätä on tapahtunu niiiiin usein ennenki.
no sit aamul iha normaalisti laitoin vaatteet päälle ja kajaalia naamaa. mut sit en jaksanukkaa, menin takas nukkuu. isä oli meillä käymässä aamulla ja tuli siin pari minuuttia vaille kaheksan kysyy et eiks sun pitäny mennä kaheksaks kouluu. mä vaan sanoin et piti, muttei kiinnosta. ja isä anto mun nukkua, lähti sit himaa.
puol yhentoist mais mutsiki tajus et oon himas enkä koulus. ei se mulle tullu valittaa mitää ku nukuin, mut huus tuol olohuonees mite lintsaan taas (mitenniin taas? ehkä joo kasiluokalla [=viime vuonna] lintsailin, mut tänä vuonna en oo lintsannu viel kertaakaa, jos oon ollu poissa nii siihe on ollu selkeet syyt) ja syytti isää. sit ku se tuli herättää mut, käski syömää enkä syöny (ei ollu nälkä, olin koko sen aamun nukkunu puolen tunnin pätkis ja heränny välillä ulisemaa) ni siitähä se meteli nous. oon kuulemma sairas ja en oo normaali ja isä on opettanu mut vihaamaa (peeäs, en vihaa muita ku itteeni, vaik mutsille esitänki et vihaan sitä, niiku kyl joskus teenki) ja et mut pitää viedä hullulaa jnejne. välil se tuli iha ystävällisesti pyytämää et tulisin syömää, mut toivotin sen sitte melkein yhtä ystävällisesti alimpaa helvettii ja jatkoin nukkumist. tän jälkee se raivos taas, sit se yritti taas pyytää mua syömää, sit se raivos, sit se pyys, sit se raivos... jne. kunnes sit tos 3 mais se alko aattelee et oon varmaa kuumees ja rupes vikisemää et hän pyys miestää tuomaa jaffaa ja et tulisit nyt syömää ja hän osti mandariinejaki (no jee..) jne.
ja sit se lähti kapakkaa. joskus neljän aikaa. ja mä itken taas ku vesiputous. sängystä jaksoin sentää nousta joku 20 min sit, enhä mä siel ookkaa maannu ku jonku 18 h putkee, satunnaisia vesipullontäyttämisreissuja lukuunottamatta.
en sit tiiä miten tosissaa se oli ku se puhu et nuoriso-osastol ois yks paikka vapaana (se toinen äijä jota se nussii on kai joku psykiatrian erikoislääkäri ja tietää näist jutuist) ja et se kattoo viel tän päivän ja sit pitää alkaa tehä jotai. mulle se on enää yks paskan hailee. en oo jaksanu koko päivänä välittää mistää, oon vaa itkeny ja nukkunu ja datannu. on niin vitun yksinäine olo.
ja musta tuntuu oikeesti ihan hirveeltä, siltä etten oo ansainnu elää täällä, siltä et ois paljo parempi jos mua ei ois olemas. ois ihan saatanan paskan hailee jos joku ampuis tosta ikkunasta läpi mua päähän tai jos istuisin täs samal tuolil loppuelämäni tai jos meen huomen kouluu ja palautan ruotsinkokeen tyhjänä ruottinmaikalle ku en oo jaksanu lukee tänää. tai ihan yks hailee menisinkö nyt ulos kiertämää ympyrää kaupungille tai murtautuisinko viinakauppaa tai lähtisinkö kävelee sellaset 10 km tallille ja yöpysin siel.
en tiiä, kukaa tuskin ees tajus tästä mitää, en osaa aatella taas järkevästi.
taidan mennä nukkumaa. tai sit en. en tiiä.
Jos koskaan kotiin päästään, ketkä meistä ovat hengissä?
5 vuotta sitten
