and I'd wish the sun would never come

ois kiva saada yks vapaapäivä.

oon ollu koko viikon liikkeel taas. koulua ma-pe, tallille kaikkina näinä päivinä, kuten myös huomenna ja ylihuomenna. koht pitäs lähtee ratsastaa, ei oikee inspirois lähtee ajaa sateessa vaan siks et sais istuu tunnin hevosen selässä ja leikkiä et osaa jotain. mut koska hoitohevone on pakko liikuttaa ni pakko mennä tunnillekki tänää.

tänää piti mennä isällekki, mut laitoin sille viestin et tuun huomenna. olkoon mutsi vaik kuin mones kapakas, mä haluun joskus viettää aikaa kotona. vaik tiiän kyl et tuun katumaa päätöstäni sit ku se tulee kännissä kotii ja alkaa tappelee miehensä kans.

en tiiä miks, mut jostain syystä väsyttää ja itkettää ihan hitosti. tekis vaa mieli mennä nukkuu, mut ei voi ku koht pakko lähtee. toivon mukaa en sit nukahda rattii, tai tankoo ku mopost on kyse, miten sen nyt kukin tahtoo ilmasta.
hitto et tekis mieli vetää kädet moottorisahal poikki taas. todennäkösesti ois taas ranteet auki (lol) ellei siitä jäis jälkiä. helvetti.
mullaki ongelmat. "yhyy en voi viillellä ku se näkyy." jes.

ainii! aloinki täs miettii et mitä hittoo tulin tänne selittää ku ei mul loppuelopuks oo mitää uutta ja järkevää sanottavaa.
ois ens vuonna lukion alotus, mut en tiiä mitä teen sen kans. haaveena ois joskus valmistuu eläinlääkäriks ja siihenhä tarvii lukiopohjan. ihan liiottelematta voin sanoo et mun todistuksel pääsisin ihan mihin kouluun haluaisin, ei se siitä ei oo kiinni. vaan rahasta. lukiokirjatha tunnetusti maksaa omaisuuksia vaikka osan saiski käytettynä. mulla vaan ei oo nii paljo rahaa. töitä mul ei oo oikee aikaa tehä (ja tuskin niitä mistää saisinkaa), opintotukia ei myönnetä ennenku täytän 17. ja tuskin mitää muitakaa tukia. luulen et jos sellasta hakisin ni sossun tädit ilmottas et mutsilla on nii isot tulot ettei me mitää tukia tarvita. harmi vaa et sil on muitaki kohteita mihi laittaa ne rahansa, niiku viina, pelit ja tupakka. mitä mä lukiolla teen ku vanhemmat sisaruksetkaa ei oo sitä käyny. eihä munkaa tarvi. vaikka mun unelmat onki jossai muualla ku rakennustyömaalla pätkätöissä.

... mutjoo eipä mul silti ollu mitää järkevää sanottavaa. todennäkösesti mun teksti on nii sekavaa ettei kukaa saa taas mitää selvää.

I'd do anything for a smile

usein näkee tyyliin jollain nettifoorumeilla mite 12-13-vuotiaat lapsoset valittaa siitä ku niitten mutsi puuttuu liikaa lastensa elämään. ei saa mennä poikaystävän (lol) luo yöks. ei saa valvoo myöhään. pitää soittaa kotiin jos lähtee suoraan koulusta jonnekki. sit ku näille sanoo et se on vaa sitä et ne välittää nii ne sanoo et vois välittää vähemmän.

mä oon aina vihannu tämmösiä "älä valita et on pahaa ruokaa, oo onnelline et sul ees on sitä ku tuol afrikas ei oo"-tyyppisiä lausahduksia, mut jotenki tää on sellane asia mistä mä oon eri mieltä. olkaa ihmiset tyytyväisiä ku teil on mutsi joka välittää.

ihan oikeesti. antasin melkein mitä vaan jos mutsi joskus koulun jälkeen kysyis et millane sun päivä oli tai et mitä meinaat tehä koulun jälkee. jos se joskus sanois ku lähen tallille et älä oo liian myöhään tai aja varovasti. jos se joskus sanois jotain muuta ku vie koira ulos tai älä paisko niitä ovia tai mee isälle viikonlopuks tai siivoo suus tai et jääkaapis on ruokaa. muutama vuos sitte ku mun toinen kilpikonna katos mystisesti meiän asuntoon eikä sitä löydetty ja mä väänsin itkua sen takii, mutsi kyl etti sitä konnaa kans. mut se etti sitä siks ettei ruumis jäis haisemaa minnekkää. se teki aiva helvetin kipeetä ku ite kaivelee silmät sumeina sohvien alta et näkyykö sitä rakasta lemmikkiä siel vai ei ja toine raivoo vieressä mite hänen asunnossaa mätänee kilpikonna. (btw se kilpikonna kyl löyty sit loppujen lopuks, vielä on hengissä.)

joskus seiskal ku jouduin käymää koulukuraattoril se kysy kaikkee mun mutsista, tietenki annoin sille sen kuvan et meidän perhe on iha normaali kiiltokuvaperhe. sit tuliki miettimistä ku se kysy et mitäs kaikkee me tehää yhes. en muista millo tämmöst ois tapahtunu, meidän "perhe" ei ees syö yhessä. viimeks taidettii tehä jotai ku olin 5-6v ja se heitti mut päiväkotii/eskarii ja haki pois. eiku kyl me taidettii käydä yhes kirpparil joskus ku olin 8v mut meille tuli jotai riitaa siel ja sit ei tehtykkää mitää yhes. oon mä sen kaa pari kertaa kaupas käyny, ihan siks et se sais ostokset himaa asti, ei muuta. nyt alan olee jo vähä liian vanhaki tekee mutsin kaa mitää, kai. en tiiä. ois vaa kiva jos ois jotai mitä muistella.

mutsi ei ees allekirjota mun kokeita, mitää koulun lappuja tai mitää muutakaa. todistuksen se allekirjottaa, muita se ei ees nää. se on pari kertaa alkanu raivoomaa siitä ku aina pitää olla ettimäs kynää joittenki turhanpäivästen lappujen takii jote oon todennu et allekirjotan ne sit ite. ei oo ees mitää syytä miks näyttäsin sille mitää, vanhempainiltoihi se ei mee (koska ei jaksa, pari kertaa se on jopa luvannu mennä sellasee mut onki sit jääny kotii kattoo telkkaa) eikä kokeitten perää kysele. siinä se.

mutjoo. päivän angstit tais olla tässä. charitian menee kattoo simpsoneita, omasta telkastaan tietty. mutsi kattoo olohuoneessa omastaan rakkaan miehensä kanssa.

only in my dreams

Mutsi tuli kotiin miehensä kanssa.
Ölisee jotain kännissä ja mies huutaa "THURPHA KHIINNI", "JHUUU-U", "ANNA OLLA NY JO". Ei noi muuten mut sillä on noissa aivan erityinen painotus, sen kuulemine alkaa itkettää vaikken se ookkaan mä jolle noita sanotaa. Sen äänessä on jotai sellasta mikä saa helposti itkemää.
Mutsi huutaa mua syömää ja käy ovella viiden minuutin välein. "ONKSH SHULLA NHÄLKHÄ?" Nii, tuu charitian syömään tuu. Tuu syömään niin maailma muuttuu paremmaks. Tuu syömään niin äiti muuttuu selväpäiseks. Tuu syömään ja tukehdu ruokaas.

Kohta lähen isälle, en vielä, munhan pitäs olla tunnilla. Ei mua muutenkaa kiinnostas lähtee isälle. Sillä on liian tarkka kuulo ja ohuet seinät eikä mulla oo omaa huonetta, se kuulee jos itken, toisin ku kotona. Kotona voin valua ku Niagaran putous eikä kukaa kuule. Isällä mun täytyy vaan niellä itkuni ja leikkiä ilosta, se sattuu.

Taas. "JUUU-U". Vihaan tota ääntä niin yli kaiken. "ANNA OLLA JO, EN TIIÄ, OLE HILJAA, ANNA OLLA JO PERKELE, JUU-U, ANNA OLLA JO. OLE HILJAA. OLEKSÄ HILJAA? OLEKSÄ HILJAA? MÄ EN KUUNTELE TOTA ENÄÄ. JUU-U!"

Tähän väliin vois sopii joku charitianin hengentuotos ja angstinen runo, mut en jaksa ajatella. En osaa ajatella, muutaku tota ölinää mikä kuuluu seinän takaa, viritettyjen mopojen ääntä ulkoa kadulta, fruittareille huutelevia humalaisia teinipissiksiä, mäkkärin luukulla horjuvia spurguja.

Jossain huutaa ambulanssi. Tulispa se hakemaa mut pois, vaikka oikeestaan mä tiedän ettei se tule. Sireeni huutaa ähäkuttia ja ajaa meidän ikkunan alta elvyttämää jotai sydänkohtaukseen kuolevaa mummoa. Sireeni oottaa kunnon syytä tulla hakemaa mut, oottaa et mut kannetaa ruumispussissa sisää ja viedää valot sammuksissa pois.

Mä yritän olla antamatta sille sitä iloa, toistaseks.

Toi kello muuten valehtelee. Se on nyt 19:02.

it's only over when we pull the trigger

Tänään ois ollut ratsastustunti, en mennyt. Kävin kyllä tallilla, mut vitutti ja otti hattuun niin saatanasti, et loppujenlopuks lähin itkien pois. Nyt sit istun kotona yksin, märisen ja palelen ja kuuntelen musiikkia koneella. Illalla pitäis isällekin lähteä. (Käytäntö on meillä se, että pistetään kakara isälle viikonlopuksi jotta mutsi saa vetää päänsä täyteen viinaa vaikka joka päivä, riidellä oman miehensä kanssa ja sitten huoria kaikkien muitten kylän äijien kanssa. Vaikka eipä silti, jos satun kotona oleen viikonlopun niin ryyppää se silti, riitelee ja makaa kaikkien kanssa. Kahta ensimmäistä tekee myös viikolla. Niin myös tänään: kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. Tai siis kun charitian on poissa mutsi hyppii kapakassa miehensä kanssa.)

Hitto, että ketuttaa. Tää on niitä päiviä taas kun tekis mieli kokeilla onko asvaltti kovaa jos hyppää viiskerroksisen talon katolta alas tai kestääkö pyykkinaru jos ripustautuu siihen kaulasta roikkumaa tai miltä tuntuu vetää purkillinen mutsin miehen verenpainelääkkeitä kerralla. Mut ei mulla oo rohkeutta siihenkään. Mä vaan olen, istun, märehdin ja oon säälittävä paska joka ei saa ees itteltää henkeä vietyä.
Lasinpaloja ois vielä tallessa, mut niihin en koske. Päätin joskus viime kesänä, etten enää ikinä viiltele, lähinnä siks et jo puol vuotta vanhoista haavoista jäi ihan kivat arvet jotka sitte herätti vähän huomiota kun pari ihmistä sattu ne rippileirillä näkemää. Jos joskus satun tarttumaa niihi uudestaa nii vetäisin kyl samantie valtimotki poikki, eipähä jäis arvet mietityttään.

Kouluki alkaa maanantaina, ei ihan tunnu siltä et jaksasin mennä sinne, mut pakko se kai on. Lintsasin muutenki liikaa viime vuonna eikä mul nyt oo ees angstin lisäks mitää kunnon syytä jäädä pois. Toisin ku edellisvuonna, pyrin lintsatessani välttämää mm. liikuntatunteja, musiikin tunteja, kuvistunteja ja fysiikan tunteja. Kolmessa jälkimmäisessä oon oikeestaan ihan hyvä, mut sanotaanko näin et huonon työskentely-ympäristön takia en halunnu mennä niille tunneille. Meidän luokka on niin mukava. ♥

Eiköhän tässä nyt kaikki tänää, en tiiä tuliko tästä nyt pitkä vai lyhyt ku kirjotin vähä mitä sattuu. Aivan sama. Nothing matters anymore.

teiniangstin ensimmäinen.

keskiviikkoilta, syysloma eikä mitään tekemistä. illan ratoks päätin sit perustaa ihan ikioman blogin jonne voin kerätä anonyymina angstaustani. en oikeen tiedä mitä tarkotusta varten, ehkä siks et voisin kirjottaa jonnekin ihan mitä tykkään ilman et kukaan tietää kuka oikeesti oon, ehkä varottavana esimerkkinä munlaisista ihmisistä. en tiedä. voisinpa vaikka alottaa kertomalla vähän tilanteesta josta lähdetään. muutan vähän tarinaani, en merkittävissä määrin, vaan pieniä yksityiskohtia jottei mua tunnistettais.

asun siis keski-suomessa äitini ja hänen miesystävänsä kanssa. vanhemmat eronneet, miesystävä ei ole mulle mitään sukua. molemmat about viiskymppisiä, äiti työkyvytön (pilannut terveytensä tupakalla ja viinalla), mies käy töissä ja itse käyn peruskoulun päättöluokkaa.
mainitsinkin jo äidin pilanneen terveytensä tupakalla ja viinalla. kyllä se tupakoi ja juo vieläkin. toi tupakointi ei mua niinkään häiritse, mutta se määrä minkä se kittaa kurkusta alas häiritsee. aina ei silläkään rahat riitä juomiseen ja sillon se ottaa näitä tekstiviestilainoja (tiedättehän, "lainaa helposti 20€ ja maksa 200€ takaisin") josta johtuen se on aikamoisessa velkakierteessä ja melkeinpä täysin riippuvainen miehekkeestään, koska hän on ainoa, joka tuo sossun lisäks rahaa taloon.

kun äiti tulee kännissä kotiin, mä en aina kestä. kestän sillon kun se pysyy poissa mun huoneesta ja riehuu kännissä itekseen lähinnä itkemällä itteni kuiviin, mut jos se tulee mun lähelle saatan olla väkivaltanen. ja jos lyön sitä itken vaan lisää ja hakkaan samantien itteniki (mitä mutsi ei siis tiedä, luulee vaan et hakkaan sitä kun se on hauskaa). sanomattaki lienee siis selvää et mutsi aika pitkälle vihaa tytärtään.

mutsin miesystävä joo. se on vielä juopompi ku mutsi, ja jos se on ryyppäämässä nii aivan varmasti mutsi menee perässä. uskosin et jos sitä miestä ei ois olemas mutsi jois paljo vähemmä. ja ihan totta, vaikka se käy töissä, herää työpäivän aamuna 4-5 välillä, se saattaa juoda edellisenä iltana eikä se tee sille mitää. lähtee vaan töihin niiku kunnon kansalaiset ja kotimatkalla poikkee kuppilaan.

entäs mä itse? mä itken melkein joka ilta mutsin saapuessa kotiin humalassa, oikeestaan on aika harvinaista etten itkis. yleensä hukutan päivisin kaiken töihin (siinä syy miks käyn tallilla) mut iltasin ku käy nukkumaa on taas aikaa ajatella ja angstata. melkeen toivosin et oisin joka ilta niin väsyny et ku tuun kotiin vaan nukahdan, ilman et ehin ajattelemaa yhtää mitää.

ystäviä mulla ei oikeestaan oo, tarkkaan ottaen en tiiä miks. johtuisko siitä et oon aika ujo ja hiljanen, tykkään auttaa ihmisiä ja siitä syystä mulla on vähän perseennuolijan maine (vaikka mun tarkotus on tosiaan vaan auttaa), angstaan liikaa, tai ihan vaan siitä et oon liian huono ihminen saamaan ystäviä. en oo (enää varsinaisesti) koulukiusattu, mut yksinäinen kyl. koulusta löytyy pari kaveria joitten seurassa voin olla välituntisin mutten koulun jälkeen, ja koulussakin tuntuu et niillä ois paljon kivempi olla jos en roikkuis niitten perässä.
tallilla oon tuntenu olevani vähän syrjitty, hyväkskäytetty, alistettu, selkäänpuukotettu. sieltä en kumminkaan haluu lähtee koska tallilla on myös hoitohevonen, josta en haluu missään tapauksessa luopua.

mutta joo, tässä kaikki tänään. hyvää yötä vaan.