Mutsi tuli kotiin miehensä kanssa.
Ölisee jotain kännissä ja mies huutaa "THURPHA KHIINNI", "JHUUU-U", "ANNA OLLA NY JO". Ei noi muuten mut sillä on noissa aivan erityinen painotus, sen kuulemine alkaa itkettää vaikken se ookkaan mä jolle noita sanotaa. Sen äänessä on jotai sellasta mikä saa helposti itkemää.
Mutsi huutaa mua syömää ja käy ovella viiden minuutin välein. "ONKSH SHULLA NHÄLKHÄ?" Nii, tuu charitian syömään tuu. Tuu syömään niin maailma muuttuu paremmaks. Tuu syömään niin äiti muuttuu selväpäiseks. Tuu syömään ja tukehdu ruokaas.
Kohta lähen isälle, en vielä, munhan pitäs olla tunnilla. Ei mua muutenkaa kiinnostas lähtee isälle. Sillä on liian tarkka kuulo ja ohuet seinät eikä mulla oo omaa huonetta, se kuulee jos itken, toisin ku kotona. Kotona voin valua ku Niagaran putous eikä kukaa kuule. Isällä mun täytyy vaan niellä itkuni ja leikkiä ilosta, se sattuu.
Taas. "JUUU-U". Vihaan tota ääntä niin yli kaiken. "ANNA OLLA JO, EN TIIÄ, OLE HILJAA, ANNA OLLA JO PERKELE, JUU-U, ANNA OLLA JO. OLE HILJAA. OLEKSÄ HILJAA? OLEKSÄ HILJAA? MÄ EN KUUNTELE TOTA ENÄÄ. JUU-U!"
Tähän väliin vois sopii joku charitianin hengentuotos ja angstinen runo, mut en jaksa ajatella. En osaa ajatella, muutaku tota ölinää mikä kuuluu seinän takaa, viritettyjen mopojen ääntä ulkoa kadulta, fruittareille huutelevia humalaisia teinipissiksiä, mäkkärin luukulla horjuvia spurguja.
Jossain huutaa ambulanssi. Tulispa se hakemaa mut pois, vaikka oikeestaan mä tiedän ettei se tule. Sireeni huutaa ähäkuttia ja ajaa meidän ikkunan alta elvyttämää jotai sydänkohtaukseen kuolevaa mummoa. Sireeni oottaa kunnon syytä tulla hakemaa mut, oottaa et mut kannetaa ruumispussissa sisää ja viedää valot sammuksissa pois.
Mä yritän olla antamatta sille sitä iloa, toistaseks.
Toi kello muuten valehtelee. Se on nyt 19:02.
Jos koskaan kotiin päästään, ketkä meistä ovat hengissä?
5 vuotta sitten
2 kommenttia:
Voi sinua, luin nämä kaikki postaukseni, ja tuli todella paha mieli puolestasi.
Olen itsekin varttunut alkoholistiperheessä (molemmat vanhempani olivat/ovat alkoholisteja) enkä tunne muunlaista lapsuutta/nuoruutta. Voin vieläkin kuulla (etenkin äitini) kamalat ulvaisut päässäni - sen tietyn äänensävyn ja fraasit, joita hän hoki kännissä.
Sinun pitäisi päästä pois sieltä. Millainen on isäsi? Voisitko kertoa hänelle, mitä kodissasi tapahtuu ja että äitisi juo?
Haluaisin niin jotenkin voida auttaa sinua, mutta en halua olla tungetteleva (joten ei tietenkään ole pakko vastata kysymyksiini).
Isä tietää hyvin, mitä täällä tapahtuu. Osin jo senkin takia että joutui itte ennen avioeroa kattelemaan vaimonsa ryyppäämistä. Välillä mutsi sattuu kännissä isälle soittamaankin, ja kyllähän tuon äänestä nyt kuulee millon se on kännissä ja millon selvinpäin.
Taisinpa olla 4 tai 5-vuotias, kun vanhemmat eros. Tällön isä tappeli oikeudessa siitä, että kelle mun huoltajuus kuuluu, ja jäi häviölle. Veljen huoltajuus hälle jäi kun oli aikansa asiasta tapellut.
Nyt on asiat sen verran muuttuneet etten edes voisi muuttaa isälle vaikka toisin päätettäisi (epätodennäköistä se kyl oiskin, syitä sen enempää valottamatta). Isä asuu pienessä kerrostaloyksiössä, varaa isompaan kämppään ei vaan yksinkertasesti ole. Tuskin ees tottuisin koskaan isällä asumaan, mulla ei luultavasti olis minkäänlaista vapautta siellä (jotain kertonee jo se minkä mainitsin aiemmin, ettei isän luona voi edes itkeä).
Kiitos nyt kuitenkin.
Lähetä kommentti