Hei vain taas.
Oon nyt siis ollut 16.5. alkaen psykiatrisella osastolla, ensin aikuisten kriisiosastolla ja nyt nuoriso-osastolla. Oon saanut nyt kaksi yhden yön kotilomaa, lääkitys on aloitettu ja sossuntätien kanssa keskusteltu. Meillä on joka viikko perhepalaveri, johon osallistuu sossun porukka, vanhemmat ja lääkäri, ja siellä on päätetty että todennäköisesti muutan kotikaupunkini perhekotiin ainaki joksikin aikaa.
Oon pitänyt sairaalassa päiväkirjaa melkein jokaisesta päivästä. Varmaan poimin niistä merkinnöistä jotain ja kirjoittelen tänne, kun ensi viikonloppuna (toivottavasti) saan vähän pidemmän loman.
Pääosin on mennyt nyt hyvin. Kerran oon epätoivossa nirhannut nastalla rannetta jotta saisin valtimon auki, mikä ei jälkeenpäin ajateltuna ehkä ollut kauhean viisasta. Parina iltana piilotin nukahtamislääkkeet hoitajan silmän välttäessä taskuun säästääkseni niitä, jotta voin ottaa kaikki kerralla, mutta siitäkin ajatuksesta luovuin ja vedin ylimääräiset pillerit vessasta alas. Jälkeenpäin se on epätoivoisimpina hetkinä kaduttanut, mutta en ole tehnyt samaa toiste.
Sitä, miten yritin itseni tappaa ja mikä siinä meni pieleen, en aio tässä kertoa. Tarkoitukseni ei ole inspiroida ketään.
En kirjoittele tämän pitempiä, kohta täytyy lähteä takaisin sairaalaan. Ensi viikonloppuna toivottavasti lisää.
Jos koskaan kotiin päästään, ketkä meistä ovat hengissä?
5 vuotta sitten
4 kommenttia:
Voi ei, koita nyt pärjäillä :---(
hei. löysin tämän blogis ht.netin sivuilt. oon itteki ollut masentunu, osastolla, on lääkitys ja terapiakäyntejä. välillä menee paremmin, välillä vähä huonommin. mutta sitä samaa helvettiä ei enää koskaan. voimia sinulle!
Koitan pärjäillä :)
Voimia myös anonyymille! Kyllä se päivä alkaa vielä paistamaan.
t. vendetta lastenkodin koneella. Kirjoittelen kuulumisia kun saan sen verran koneaikaa että ehdin!
Voimia sulle, oon itse kokenut saman, masennus, itsemurhayritys lääkitykset ja osasto, nyt olen nuorisokodissa. Toivon että saisit elämäs kuntoon. : )
Lähetä kommentti