keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään

Väsyttää.
Mä en taaskaan nukkunut yötä kunnolla. Oon alkanu heräämään pieninpäänkin ääneen mitä ulkoa tulee, plus heräämään usein tunteja ennenku herätyskello oikeesti sois. Tänäänki heräsin 05:40, nukuin viimesen tunnin 10-20 minuutin pätkissä sitte. Koulussa ei ees väsyttäny, mut heti ku pääsin kotiin olin ihan kuolemanväsyny. Mut ei tehny mieli nukkua. Fiksua?
Mä en näe edes unia kunnolla, jotain pieniä pätkiä sillon tällön, mut en kunnon unia. Haluisin nähä vaikka painajaista, mielummin ku olla näkemättä mitään. Jos näkisin painajaista ni tietäsin ainaki nukkuvani enkä olevani jossai koiranunen kaltasessa transsitilassa.

Mulla ei myöskään oo enää kauheesti ruokahalua. Kyllä mä edelleen syön jos on nälkä tms, mut ei mua varsinaisesti huvita syödä. Mikä on sinänsä hyvä asia, ainakin nyt vois olla hyvä sauma laihduttaa ittensä kesäkuntoon. Tosin tuskin mä kesällä missään käyn tallia lukuunottamatta. Sosiaalisten tilanteitten ja varsinkin ei-niin-kivojen tuttujen tapaamisen pelko hallitsee aika lailla mun elämää, jopa koiran viemine ulos siks aikaa että se saa tehä tarpeensa vaatii ponnisteluja. Itse asiassa ihan kohta pitäis taas lähteä sen kanssa ulos, toivoa että muut ihmiset on käpertyneinä omiin koloihinsa, eikä vaani mua missään lähikaupan nurkalla valmiina antamaan henkisesti turpiin. (Antaisivat ees fyysisesti, niin osaisin puolustautua, perkele. Sitä varten teräaseet on keksitty.)

Ei-niin-mukavista tutuista puheenollen; taitaa olla niin, että ne pääsee kiduttamaan mua aidoilla ja keksityillä (ja varsinkin niillä keksityillä) faktoilla, joita ne on jostain kaivanu, uusilla haukkumanimillä ja vaikka millä muulla myös ensi vuonna. Niin pieni paikkakunta, että kaikki täällä hakee samoihin kouluihin. Onneks olin kaukokatseinen ja laitoin yhdeksi yhteishaun toiveeksi myös kauempana sijaitsevan opiskelupaikan, saa nähdä hyväksytäänkö sinne. Jos ei, niin pitänee hankkia aselupa ja yksi (1) kappale luoteja.
Tosin en liiemmin usko, että asiat tästä muuttuis vaikka menisin maapallon toiselle puolelle opiskelemaan. Pitää vaan joko oppia kestämään tai olla kestämättä. Vaihtoehtoja tuskin on.

Musta olis kyllä toisaalta hiton mielenkiintoista tietää, miksi ne vihaa mua niin paljon. Mä kun en ole koskaan saanut tilaisuutta tutustua siihen porukkaan eikä sillä ollut mitään aikomustakaan tutustua muhun. Jonkun verran osaa ja arpaa lienee silloisella parhaalla kaverilla, joka löys tästä porukasta paremmat kaverit ja totes suoraan, ettei mua enää tarvita. Olen siis vain keskimääräistä huonompi ihminen? Joka tapauksessa, jotain sen verran pahaa lienen tehnyt, etten siitä koskaan eroon pääse. Haluisin tietää, mitä, mut se taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

Ich schrei in die Nacht für dich, lass mich nicht im Stich
Spring nicht
Die Lichter fangen dich nicht, sie betrügen dich
Spring nicht
Erinner dich an dich und mich
Die Welt da unten zählt nicht
Bitte spring nicht

Ei, mä en erityisemmin kuuntele Tokio Hotelia - tossa biisissä on vaan musta kauniit sanat.

Ei kommentteja: