monta kuukautta on kulunut edellisestä postauksesta. en vaan oo jaksanut kirjoittaa - en ees koe sitä lukijoiden kannalta mitenkään hyödylliseksi kun niitä ei niin suurta määrää ole, lähinnä vain tapan aikaa ja puran ajatuksia viattomiin sanoihin - mutta aattelin nyt jonkinlaisen elonmerkin itsestäni ilmoittaa ja kertoilla vähän uutisia.
juoppoa sikamiestä ei oo näkynyt. mutsi päätti ilmeisesti et elämä on paljon helpompaa ilman sitä. elää nyt yksin.
on sen juominen juu vähän vähentynyt. tosin se käy edelleen maistelemassa sillon ku oon koulussa ja sit kivenkovaa väittää ettei hän oo missään käynyt. siitäkös taas tappelu syntyy. yks päivä se oli ryypänny ihan kunnolla ja vetäny lääkkeitä päälle, näki ja kuuli harhoja ja konttas tossa lattialla sammuen millon mihinkin, mm. kerran jääkaappiin. ja mä siis todella tarkotan jääkaapPIIN, en sen ulkopuolelle.
me tapellaan muutenki vähä väliä, oli se selvinpäin tai ei. tän lisäks oon onnistunu rikkomaan välit pariin kaveriin ihan kunnolla. koulukiusaaminen ei oo pahentunu, joskin musta tuntuu etten kestä sitä yhtä hyvin ku ennen - se ei ees ollu kiusaamista, ku meiän luokkalainen ystävällisesti kahen kesken kysy et oliks se teiän mutsi eilen mäkkärissä vähän hiprakassa, mutten silti kestäny sitä. suunnittelin nyt keväällä jo et lopetan peruskoulun kesken (sitä on tosiaan jäljellä tää 10 viikkoa), kun en enää jaksa. ja mitä tapahtuu ku mutsi siitä kuulee? hirvee huuto ja raivoominen puolin ja toisin sekä ilmoitus, että sä et sitten enää asu täällä. yhteydenotto kouluun? ei. se tuli mukaan vasta sitten, kun isä sai ongittua tietoonsa etten nää enää unia, nukun tosi kevyttä unta ja näin ollen nukun hemmetin paljon. sit tuli soitto kouluun ja sitä kautta lähete avohoitoon. ja tää siis lähinnä isän alotteesta.
että tämmönen tilannepäivitys. en tiiä saako kukaan selvää tästä.
Jos koskaan kotiin päästään, ketkä meistä ovat hengissä?
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti