Tarkotus ei ollut ees mennä koko kisoihin. Lähdin eilen illalla kesken tunnin pois - en osannut tehdä edes kunnon ympyrää sen hevosen kanssa oikeaan kierrokseen - ja vedin mun nimen yli lähtölistasta. Mutta hevosen omistaja suostutteli mut vielä samana iltana osallistumaan sittenkin, joten aamulla mä siis lähdin sinne kisoihin.Verryttely meni aluksi ihan hyvin, mut oikean kierroksen laukat oli taas jotain niin hirveitä, että sanoin vaan katsomossa seisovalle isälle etten osallistu ja lähdin kävelemään loppukäynnit maastoon. Maastossa itkin pääni kipeeksi, purin letit selässä istuessani ja mietin, miten enää ikinä kehtaan näyttää naamaani tallilla.
Hevosen omistaja laittoi viestin, ettei ole vihainen, vaikken mennytkään rataa. Mutta kun mä olen vihainen, itselleni siis. Millainen luuseri jättää kisat kesken verryttelyssä, millainen ratsastaja ei osaa ratsastaa edes kunnon ympyrää?! Kaiken lisäksi mä olin vielä vuosi sitten eräällä toisella hevosella mennessäni voittanut tuon samantasoisen luokan, joten miksi mä en enää osaa?
Kai mun pitää vaan hyväksyä se, että musta ei vaan tule ratsastajaa.
*
Eilen illalla tajusin, ettei mulla ole oikeita ystäviä. Ei sellaisia, jotka sanoo välittävänsä, ei sellaisia, jotka lohduttaisi jos näkisivät mun itkevän, ei sellaisia, joille voisin kertoa ihan kaiken. Eikä mulla luultavasti tule koskaan olemaankaan. Mitäs olen niin luotaantyöntävä ihminen.
Lisäksi mä tajusin, ettei mulla tule todennäköisesti olemaan opiskelupaikkaa ensi vuonna. En usko, että mua otetaan sen kummemmin lähihoitaja- kuin nuoriso-ohjaajankaan koulutukseen. Ja se ympäristöalan perustutkinto, joka mulla oli viidentenä, ei oikeasti edes kiinnosta mua.
Lähihoitajan soveltuvuuskoe pelottaakin ihan älyttömästi, enkä mä edes jaksaisi mennä sinne. Jos voisin, jättäisin menemättä. Lintsaisin vaan senkin päivän. Mutta jos sen teen, saan ainakin heittää hyvästit koko tutkinnolle.
Noiden asioiden liian pohdinnan tuloksena mulla on ollut tänään ehkä epätoivoisin, ahdistunein ja masentunein päivä kuukausiin. Tappelen itseni kanssa aiheesta "elääkö vai kuolla", tällä hetkellä se elävämpi puoli vaikuttaisi olevan vähän voitolla.
Tää postaus lienee ihan täyttä kuraa tänään, mutta täytyi nyt johonkin päästä vuodattamaan.
2 kommenttia:
Hei, kävin vierailulla ja luin blogisi läpi ja halusin jättää merkkiä käynnistäni.
Elät kyllä hirmuisen vaikeita aikoja. :( Älä kuitenkaan luovuta, sillä sinussa on selvästi potentiaalia mihin vain haluat. Nuo ongelmat täytyy tietysti selvittää ensin, mutta kun ne saadaan kuorituksi pois, kuka tietää mihin kaikkeen pystyt. Anna itsellesi mahdollisuus.
Moi. Olen seuraillut sun blogia jo jonkin aikaa. Mitä haluaisin sanoa? Kuten täällä monet ovat sanoneet, olet selvästi erittäin lahjakas ihminen. Kouluarvosanojen sijaan mieti, mihin kaikkeen voit taitojasi käyttää.
Mitä muuttaisit elämässäsi jos voisit? Haluaisitko asua omillasi ja keskittyä lähihoitajaopintoihin? Pystyisitkö muuttamaan kesällä opiskelija-asuntoon tms? Löydä jokin kiintopiste ja tee kaikkesi päästäksesi sinne asti.
Älä anna alkkisäitisi tuhota sinua. Älä anna kenenkään tuhota sinua. Sinä olet ARVOKAS ihminen. Älä kadota itseäsi.
Halusin kommentoida, koska olen itse ollut samassa tilanteessa (alkkisisä) ja harrastin sinun ikäisenäsi (olen nyt 20v) ratsastusta myös. -E
Lähetä kommentti