sunnuntai 17. lokakuuta 2010

I know I'm the cursed one, I know I'm meant to die

....... Anteeksi.
Olen pahoillani etten ole kirjoittanut yli vuoteen. Joku ehkä huomasikin ystäväni laittaman kommentin tuonne edellisen merkinnän kommentteihin, kun pyysin häntä ilmoittamaan että olen hengissä, siltä varalta että joku olisi kaivannut. Olihan joku.

Ainiin, ja käskin sitä kaveria kertomaan että olen kunnossa. Hah. Nauraisin jos osaisin. Valehtelu on yllättävän helppoa, eikö vaan?
Mikään ei ole kunnossa. Ehkä ulkopuolelta näyttää siltä. En asu alkkisäitini kanssa ja käyn koulua. Hymyilen ihmisille. Hienoa. Se on siis terve.
Ja paskat.

Olen kuitenkin hengissä, ei siinä mitään. Sitä en tiedä, kuinka kauan.

... Mutta niin, tarkoitukseni oli pyytää teiltä anteeksi ja ilmoittaa että olen elävien kirjoissa. Edellisen kerran jälkeen, kun kerroin yrittäneeni itsemurhaa, yritin vielä toisenkin kerran. En onnistunut. Mielisairaalan tehovalvonnassa yrittämismahdollisuudet olivat hieman rajalliset. Eli paskasti siis meni noina aikoina, enkä vaan enää pystynyt palaamaan tänne kaikkien niitten muistojen ja sen pahan olon takia. Anteeksi siitä, todella paljon anteeksi, en tahtonut aiheuttaa huolta kenellekään.

En tiedä, jatkanko enää blogin pitoa. Voi olla. Voi olla etten. Tällä hetkellä näyttää siltä, että voisin hyvinkin jatkaa, mutta en tiedä.
Tärkeintä on nyt kuitenkin, että olen kertonut teille etten ole haihtunut savuna ilmaan.

Näkemiin tai hyvästi, kumminpäin sitten päätänkään. Keep it up.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oho... Onneksi en oo lopettanut blogisi seuraamista, muuten olisi jäänyt tämä postaus näkemättä.
Voimia oikeasti tosi paljon, sä pystyt mihin vaan. Toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittelua.

Rosaline kirjoitti...

lähtiköhä edellinen kommenttini, kun blogger lagas?

mut voimia ♥

Rosaline kirjoitti...

ei selvästikään lähtenyt...
mutta löysin blogisi juuri sen jälkeen kun postasit edellisen kerran.
Lisäsin vuodatuksen seurantaan. Ja hämmennyin kun yht äkkiä oli tullut postaus. Mutta se lämmitti ♥

Emily kirjoitti...

Mulla herää aina kamala suojeluvaisto, kun luen näitä sun tekstejä.
Tekisi mieli tulla sinne huolehtimaan sinusta ja halata sinua, kuin pikkutyttöä.

Mutta koita pitää huolta itsestäsi.
Hirmuisesti voimia♥

Anonyymi kirjoitti...

must on tosi upeeta et sä pystyt tällei avautuu. se on oikeesti hienoo et kehtaa myöntää tän kaiken. sä oot vahva ja pystyt mihinvaa! leukaa vaa ylös ja eteempäi. niin siis oikeesti! nyt eteempäi... kyllä sä siihen pystyt (: pidä huolta ittestäs ja voimia tooosi paljon!