luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään

Väsyttää.
Mä en taaskaan nukkunut yötä kunnolla. Oon alkanu heräämään pieninpäänkin ääneen mitä ulkoa tulee, plus heräämään usein tunteja ennenku herätyskello oikeesti sois. Tänäänki heräsin 05:40, nukuin viimesen tunnin 10-20 minuutin pätkissä sitte. Koulussa ei ees väsyttäny, mut heti ku pääsin kotiin olin ihan kuolemanväsyny. Mut ei tehny mieli nukkua. Fiksua?
Mä en näe edes unia kunnolla, jotain pieniä pätkiä sillon tällön, mut en kunnon unia. Haluisin nähä vaikka painajaista, mielummin ku olla näkemättä mitään. Jos näkisin painajaista ni tietäsin ainaki nukkuvani enkä olevani jossai koiranunen kaltasessa transsitilassa.

Mulla ei myöskään oo enää kauheesti ruokahalua. Kyllä mä edelleen syön jos on nälkä tms, mut ei mua varsinaisesti huvita syödä. Mikä on sinänsä hyvä asia, ainakin nyt vois olla hyvä sauma laihduttaa ittensä kesäkuntoon. Tosin tuskin mä kesällä missään käyn tallia lukuunottamatta. Sosiaalisten tilanteitten ja varsinkin ei-niin-kivojen tuttujen tapaamisen pelko hallitsee aika lailla mun elämää, jopa koiran viemine ulos siks aikaa että se saa tehä tarpeensa vaatii ponnisteluja. Itse asiassa ihan kohta pitäis taas lähteä sen kanssa ulos, toivoa että muut ihmiset on käpertyneinä omiin koloihinsa, eikä vaani mua missään lähikaupan nurkalla valmiina antamaan henkisesti turpiin. (Antaisivat ees fyysisesti, niin osaisin puolustautua, perkele. Sitä varten teräaseet on keksitty.)

Ei-niin-mukavista tutuista puheenollen; taitaa olla niin, että ne pääsee kiduttamaan mua aidoilla ja keksityillä (ja varsinkin niillä keksityillä) faktoilla, joita ne on jostain kaivanu, uusilla haukkumanimillä ja vaikka millä muulla myös ensi vuonna. Niin pieni paikkakunta, että kaikki täällä hakee samoihin kouluihin. Onneks olin kaukokatseinen ja laitoin yhdeksi yhteishaun toiveeksi myös kauempana sijaitsevan opiskelupaikan, saa nähdä hyväksytäänkö sinne. Jos ei, niin pitänee hankkia aselupa ja yksi (1) kappale luoteja.
Tosin en liiemmin usko, että asiat tästä muuttuis vaikka menisin maapallon toiselle puolelle opiskelemaan. Pitää vaan joko oppia kestämään tai olla kestämättä. Vaihtoehtoja tuskin on.

Musta olis kyllä toisaalta hiton mielenkiintoista tietää, miksi ne vihaa mua niin paljon. Mä kun en ole koskaan saanut tilaisuutta tutustua siihen porukkaan eikä sillä ollut mitään aikomustakaan tutustua muhun. Jonkun verran osaa ja arpaa lienee silloisella parhaalla kaverilla, joka löys tästä porukasta paremmat kaverit ja totes suoraan, ettei mua enää tarvita. Olen siis vain keskimääräistä huonompi ihminen? Joka tapauksessa, jotain sen verran pahaa lienen tehnyt, etten siitä koskaan eroon pääse. Haluisin tietää, mitä, mut se taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

Ich schrei in die Nacht für dich, lass mich nicht im Stich
Spring nicht
Die Lichter fangen dich nicht, sie betrügen dich
Spring nicht
Erinner dich an dich und mich
Die Welt da unten zählt nicht
Bitte spring nicht

Ei, mä en erityisemmin kuuntele Tokio Hotelia - tossa biisissä on vaan musta kauniit sanat.

this blood in my hands is something I can't forget

monta kuukautta on kulunut edellisestä postauksesta. en vaan oo jaksanut kirjoittaa - en ees koe sitä lukijoiden kannalta mitenkään hyödylliseksi kun niitä ei niin suurta määrää ole, lähinnä vain tapan aikaa ja puran ajatuksia viattomiin sanoihin - mutta aattelin nyt jonkinlaisen elonmerkin itsestäni ilmoittaa ja kertoilla vähän uutisia.

juoppoa sikamiestä ei oo näkynyt. mutsi päätti ilmeisesti et elämä on paljon helpompaa ilman sitä. elää nyt yksin.

on sen juominen juu vähän vähentynyt. tosin se käy edelleen maistelemassa sillon ku oon koulussa ja sit kivenkovaa väittää ettei hän oo missään käynyt. siitäkös taas tappelu syntyy. yks päivä se oli ryypänny ihan kunnolla ja vetäny lääkkeitä päälle, näki ja kuuli harhoja ja konttas tossa lattialla sammuen millon mihinkin, mm. kerran jääkaappiin. ja mä siis todella tarkotan jääkaapPIIN, en sen ulkopuolelle.

me tapellaan muutenki vähä väliä, oli se selvinpäin tai ei. tän lisäks oon onnistunu rikkomaan välit pariin kaveriin ihan kunnolla. koulukiusaaminen ei oo pahentunu, joskin musta tuntuu etten kestä sitä yhtä hyvin ku ennen - se ei ees ollu kiusaamista, ku meiän luokkalainen ystävällisesti kahen kesken kysy et oliks se teiän mutsi eilen mäkkärissä vähän hiprakassa, mutten silti kestäny sitä. suunnittelin nyt keväällä jo et lopetan peruskoulun kesken (sitä on tosiaan jäljellä tää 10 viikkoa), kun en enää jaksa. ja mitä tapahtuu ku mutsi siitä kuulee? hirvee huuto ja raivoominen puolin ja toisin sekä ilmoitus, että sä et sitten enää asu täällä. yhteydenotto kouluun? ei. se tuli mukaan vasta sitten, kun isä sai ongittua tietoonsa etten nää enää unia, nukun tosi kevyttä unta ja näin ollen nukun hemmetin paljon. sit tuli soitto kouluun ja sitä kautta lähete avohoitoon. ja tää siis lähinnä isän alotteesta.

että tämmönen tilannepäivitys. en tiiä saako kukaan selvää tästä.