Only a child, reckless and wild, needs to come home again He promised the moon but won't marry you
Nothing to do, eating for two
he's goin' out with someone new
Sunshine or rain, it's all the same,
life isn't gray oh Mary-Lou - sonata arctica
Olin tänään pois koulusta, ihan oikeasti kipeenä. Jäin siis kotiin aamuks ja myös tallille jätin menemättä, kun arvasin että siitä tulee meteliä jos menen tallille mutten kouluun.
No, se meni juomaan.
Ihan vaan siks että tiesi, et mä olen kotona koko päivän ja joudun kuuntelemaan sitä. Ja kun se tuli kotiin, alkoi huutaminen, raivoominen ja tavaroiden heittely. Välillä kuului aivan jumalattoman kovia karjaisuja ("MULLA EI SAA OLLA ELÄMÄÄ, JOS MÄ EN SAA ELÄÄ NIIN VENDETTA EI KYLLÄ MENE TALLEILLE ENÄÄ" - isä oli soittanu sille ja valittanu taas sen juomisesta, osaispa seki olla puuttumatta tohon. se tietää ettei tolle mitään voi ja silti se aina saa sen huutamaa, ehkä se tekeeki sen siks että mulla ois huono olla täällä.) ja kolauksia kun jotain kaatui/putosi/lensi. Kävin pelastamassa koiran yhdessä välissä sängyn alta, ettei sen raukan tarvitsisi kuunnella ja pelätä. Siinä olikin houkuttelemista, mutta kyllä se makupalojen voimalla sieltä tuli, mun kanssa omaan huoneeseen. Yhdessä maattiin sitten sängyssä ja mä itkin sen turkkia vasten samalla kun rapsutin sitä. Pienellä oli tän jälkeisestä ruuan etsimisestä päätellen hirvee nälkäkin, tuskin oli saanu ees ruokaa (meillä mutsin pitäisi ruokkia koira), joten kävin vielä äkkiä hakemassa sille leivänpalan ensi hätään.
Mun piti taas miettiä pitkään, onko mulla oikeasti yhtään syytä, mikä estäisi mua hakemasta niitä mutsin lääkkeitä ja vetämästä niitä naamaan. En mä niitä syitä löytänyt, mutta silti jänistin eikä ollut kanttia tehä mitään. Niinkuin ei koskaan aiemminkaan oo ollut..
Haluaisin vaan pois täältä, jonnekin missä sais olla rauhassa. Vaikka sitten sinne saatanan osastolle sitten, kunhan ees jonnekin. Mutta kun on peruskoulun viimestä luokkaa enää 7 viikkoa jäljellä ja siellä on paljon ihmisiä jotka tarvii sitä paikkaa kipeemmin kuin minä, niin tuskin mä "pääsen" (väärä sana?) täältä mihinkään. Ei mulle kohta jää mitään vaihtoehtoja.
Pakko kai tässä on kävelylle mennä että pysyy ees jotenkuten kasassa.
Toi biisi ei muuten liity mihinkään mitenkään, se vaan sattuu olemaa mun lempibiisi tällä hetkellä.
5 kommenttia:
Moi. Olen se sama anonyymi joka edelläkin kirjotti.
"Voitte kuitenkin esim. kommenttien kautta kysellä mailia tai meseä, jos siltä tuntuu."
Haluaisitko antaa vaikka mesen? :>
Ei oo pakko ja ymmärrän sen.
Lääkkeitä olen käyttänyt jo tammikuusta asti, joten eiköhän sen vaikutuksen pitäisi alkaa jo näkyä..
Elä itsemurhaa tee. Varmasti on joku asia mikä pitää sut vielä täällä. Vaikka se hevonen tai koirasi?
Voimia itsellesi, koitahan vielä jaksaa ! :--)
Anonyymi: Laitan tähän nyt vaikka ton blogin yhteydessä olevan mailin, niin jos haluat mesen laita vaikka sinne viestiä. Anonyymille kun ei voi oikeen privaa laittaa, julkisesti en viitsis sitä jakaa - ei muuten mutta että anonymiteetti säilyis :/
Mailina tässä käyttämäni osoite on charitian@gmail.com.
Varmaan pitäisi ehdottaa, tai sitten jälleen nostaa vähän sitä tehoa.
Aijaa :---/ no mutta hyvä että sulla on edes se koira. ^^
Ja hei, voinko tuon sähköpostisi, minkä anonyymille annoit, napata ja pistää sulle viestiä? 8---)
Nniin, onneks on ^^
Krau, laitetaan sit vaik sähköpostin kautta meset tai jotain 8---)
Lähetä kommentti